Paavo Arhinmäki (kom^H^H^Hvas.) satuili eduskunnassa että Itä-Suomen yliopistolla olisi lakkautettu filosofian laitos sen takia että autotalon omistaja lahjoitti yliopistolle 100 000 euroa. En jaksanut tarkastaa sen enempää tämän jutun taustoja, tai väitteen heittoa että onko sellainen lakkautettu, yhdistetty tai tehty jotain muuta. Heitän ilmoille kuitenkin ajatuksen siitä, että jos noin halvalla pystyisi ajamaan humanisteja suurempaan ahdinkoon, niin miksi ihmeessä kylterit ja teekkarit eivät tekisi sitä? Kylterit siirtelivät reilun 40 miljoonaa euroa ennen Aalto-yliopiston muodostamista rahojaan turvaan. Tällä rahalla pääsisi siis jo monesta humanistisesta laitoksesta eroon, siinä säästettäisiin yhteiskunnan rahaa kyllä todella kovalla kädellä. Miettikää nyt mitä kaikkea sillä saavutetaan, että on vähemmän humanistisia laitoksia:

- Vähemmän työttömiä filosofian maistereita

- Vähemmän turhia dosentteja

- Vähemmän yliopisto-opiskelijoita, jotka haahuilevat käytävillä etsimässä itseään ja kadonnutta luokkakaveria.

Kun vaalirahakohu oli kiivaimmillaan pääsi muutama liikemies, jotka olivat tukeneet Kansallista Kokoomus puoluetta kukin 10 000 euron summalla,  erinäisten lehtien kanteen. Taisipa joku stalinistien äänenkannattaja vielä käyttää termiä kummisetä. Nämä samat kummisedät puuhailivat myös kylterien rahansiirto-operaatiossa. Teekkareilla ja kyltereillä on omat kummisetänsä, humanisteillakin voi olla mutta luultavasti he ovat köyhiä ja vaikutusvallattomia. Ihmettelen kyllä suuresti, että jos he todella pystyisivät vaikuttamaan negatiivisesti laitoksiin, joista eivät pidä, niin mikseivät he tekisi niin?

Sille, että tässä maassa on enemmistö asioista valtiososialistien johtamaa toimintaa, on vaihtoehtoja. Ei yksityinen raha mitään pahaa ole, eikä fantastinen yliopisto-uudistus vuodessa ole suuria muutoksia tehnyt puolesta eikä vastaan, hieman korkeintaan kangistanut jonkun opiskelijan ristiin-opiskelua. Yliopistojen ongelmat on ollut paljon kauemmin sisäänrakennettuina niiden vanhojen seinien sisään. 

Linkki alkuperäiseen uutiseen

Posti kantoi tänään ylioppilaskunnan jäsenlehden, joka on rankasti tappiollinen "jäsenpalvelu". Tästä pitää ilmeisesti olla syvästi kiitollinen, koska tämäkin aiheutti useamman euron korotuksen kaikilta perittävään vuosittain maksettavaan lukukausimaksuun. Ylioppilaskunnat toimivat kuten valtio ja julkinen sektori ylipäänsä. Maksajat on tiedossa, ja karkuun he eivät pääse kuin muuttamalla maasta (tai loivemmin ajateltuna lopettamalla opiskelun). Ylioppilaskunnissa poliittiset broilerit tekevät talouspolitiikkaa, osa näistä sitten muutaman vuoden päästä jatkaa samaa yksilöiden kuritusta Arkadianmäellä.  

Tämä lukukausimaksun ongelmahan ei tavallaan ole ylioppilaskuntien aikaansaama ongelma, koska eduskunnan säätämistä laeista pakkojäsenyys on peräisin. Ongelmallisinta lienee se, että niin moni opiskelijaliikkeessä vaikuttanut broileri ja kauppakamarinulikka päätyy eduskuntaan, etteivät he voi kuvitella lakkauttavansa temmellyskenttää, jossa itsekin saivat nuorempana leikkiä. Toivon todella, että näen jonain päivänä Suomen ylioppilaskuntien liiton kannanoton pakkojäsenyyttä vastaan ja lukukausimaksujen pienennyksen puolesta.

Teppo ei tahdo ymmärtää ja hyväksyä pakkoa. Miksi kaikkien on pakko rahoittaa ylioppilaskunnan saunan korjausta, tyhjänpäiväisen paperilehden tekemistä, joka ilmeisesti vain työllistää järjestöihmisiä? Miksi minun on valittava YTHS. Yths ansaitsisi kokonaan oman kirjoituksen joskus kun on sen aika, mutta lyhyesti toteaisin vain, että mielestäni koko organisaatio voitaisiin lakkauttaa ja pistää opiskelijat samalle viivalle kuin muukin kansa. Yths on tarpeetonta rinnakkaisten järjestelmien ylläpitoa.

Onneksi edustajistovaalit tulee jälleen ensi vuonna. Teppo harkitsee vahvasti ehdokkaaksi asettumista joltain rehellisesti oikeistolaisia arvoja tunnustavalta listalta. Myyntipuheena vaaleissa voisi olla "Teppo Teekkari - ei ainakaan kommunistin asialla - lukukausimaksujen nostolle stoppi!". Joku roti saatava tähän ikuiselle rahastukselle ja vaihtoehdottomalle maailmalle. 

Teppo jaksoi katsoa kokonaan Ylen lähettämän keskusteluillan pakkoruotsista. Ennakko-odotukset oli tietysti lähellä nollaa, koska eihän tämä keskustelu voi mihinkään edetä, koska ei uusia argumentteja niin vaan keksitä. Yle oli ottanut selkeästi opiksi homoillasta, koska olivat nyt tehneet itse oman www.hurriksi.fi -sivuston, jolla pyrittiin kai työllistämään Kittilän maistraatin ihmisiä äidinkielen vaihto-ilmoituksilla, tsemppiä vaan Kittilään jos tämä aiheuttaa lisääntyvää työtaakkaa.

Mitäkö tästä koko keskustelusta teekkarin sitten pitäisi ajatella. Teekkarihan tietysti vetää matriisi-kortin esiin. On hämmentävää etteivät kaikki joudu opiskelemaan kaikilla kouluasteilla matriisilaskentaa. Matriisilaskenta on ennenkaikkea todella kivaa, se auttaa opiskelemaan lisää matematiikkaa ja ymmärtämään kierolla tavalla kieroja ongelmia. Mielestäni on todella hämmentävää, että jotkut opiskelijat saavat itse valita etteivät lue kaikkea mahdollista matematiikkaa mitä tässä maassa tarjotaan. Heidän vanhempansa ovat myös niin tyhmiä, etteivät tajua lastensa parasta. Siksi vanhemmilta pitäisi viedä oikeus valita lastensa puolesta näitä asioita, ja matematiikkaa tulisi lisätä kaikilla kouluasteilla. Tepon mielestä on erityisen väärin, ettei humanistit joudu yliopistossa lukemaan insinöörimatematiikkaa ja erityisesti matriisilaskentaa. Ai eikö kuulosta järkevältä?

Matematiikan opetusta kouluasteilla on melko helppo analysoida myös sen suhteen, miten todellisen reaalielämän tarpeet on ajateltu muuttuneen, ja sitä myötä opetussuunnitelmia on uudistettu. Tätähän ei ole ruotsin kielen kohdalla juurikaan tapahtunut. Matikan osalta tarkoitan esimerkiksi painotuksia joukko-opin suhteen, tämän oli muutamia kymmeniä vuosia sitten poikkeuksellisen suuressa roolissa jo melko aikaisessa vaiheessa matematiikan opetusta. Joukko-oppia olisi ihan aiheellista opettaa paljon aikaisemmin ja paljon enemmän, ja tästä olisi ihan loogista jatkaa sumeaan logiikkaan, koska joukko-oppi yksinkertaistaa niitä reaalielämän ongelmia hieman liikaa. Joukko-oppikin on yleissivistävämpää kuin ruotsin kieli.

Haluaisinkin kysyä, koska ruotsin kieli korvataan matematiikalla, muutoinhan teknokratian kannatus ja insinöörivetoisuus voi jatkaa kuolemistaan? Kysynkin, että mitä hallitus aikoo tehdä tälle vääryydelle, jolla matematiikkaa kohdellaan. Draama ja etiikka my ass, matriisit koko kansalle.

Niin ammattikorkeakouluverkkoa kuin yliopistoja tavataan vuosittain rankata paremmuusjärjestykseen, se onko se tarpeellista ja oleellista on ehkä aiheellinen kysymys. En kuitenkaan ajatellut pohtia nyt rankkaamisen tarpeellisuutta, koska suorituskeskisessä yhteiskunnassa ja kovien tieteiden kannattajana ymmärrän kuitenkin sen.

Aikomukseni oli pikemminkin esittää näkemys siitä, miten korkeakoulun paremmuus näkyy ja realisoituu yksilön silmin. Väitän, että tilastot ovat vain pieni osatotuus, ja ne valehtelevat päin näköä ja kovaa. Koulujen paremmuus on aina keskiarvo, ja mediaanikaan ei osu kuin yhden tai korkeintaan kahden opiskelijan todellisuutta vastaamaan. Ääripäät taas eivät ole, eivätkä varmasti myöskään koe olevansa oleellisia pelinappuloita tilaston keskiarvoa laskiessa. 

Todellinen koulun hyvyys ilmenee kolmen tai neljän ammattiaineopettajan kautta parina viimeisenä vuonna koulussa. Tilastollisesti hyvässä koulussa voi sinun pääainevalinnasta johtuvat opettajat olla huonoja, ja päin vastoin huonossa koulussa. Tämä on se todellisuus, joka realisoituu päin yksilön kasvoja. Suomen huonoimmassa ammattikorkeakoulussa, jota en osaa nimetä millään kriteerillä, on varmasti poikkeuksellisen hyviä suuntauksia johtuen muutamista opettajista. Tämä ajatus tuntuu varmasti hassulta pehmeitä tieteitä yliopistolla lukevasta humanistista, mutta kovia tieteitä opiskelevat insinööriopiskelijat ja teekkarit ymmärtänevät pointin. Erot linjojen välillä on kohtuuttoman suuria johtuen opettajista ja opettajien käytännöistä. Tällä on aidosti paljon merkitystä niillä aloilla ja suuntauksilla, jossa kontaktiopetus on oleellista ja lähiopetus tuottaa aitoa lisäarvoa. Kääntäen, tällä ei siis ole arvoa niinkään kirjatenttejä tekeville humanisteille.

Koulujen maineella, tilastollisella pärjäämisellä on ikävä kyllä oravanpyörän kaltainen vaikutus itse oppilaitoksille. Tämä näkyy hakijamäärissä ja aiheuttaa ongelmia molemmissa päissä tilastoa. Huonoon kouluun ei haeta huonon maineen takia, vaikka todellisuus voisi olla toinen. Hyvään kouluun pyrkii taas suhteessa monet, jotka eivät kuitenkaan sinne pääse, josta voi seurata tyhjän päälle tippumista turhaan. Minä haluaisin rohkaista tätä kirjoitusta lukevaa hakijaa harkitsemaan maantieteellisiä ja taloudellisia asioita opiskelupaikkaa valittaessa myös vakavasti. Mikäli valitsee opiskelupaikkakunnaksi Helsinkiä halvemman paikan, pystyy ajankäytöllä korvaamaan paljon tilastollista "koulun huonoutta".

Kirjoitin jo jotain ajatuksiani akateemisesta vapaudesta, ja tähän aiheeseen liittyy aika yleisesti ottaen läsnäolovaatimukset. Useilla kursseilla ei ole vaatimuksia läsnäolosta, ns. riittää kunhan hommat on tehty niin saa arvosanan. Opiskelijat voitaneen jakaa tämän asian suhteen aika moneen kastiin.

Tietty määrä opiskelijoista ei oikein missään aineessa anna mitään arvoa luennoitsijalle, tai 'opettajalle'. Miksi? Koska minä olen paras ja pystyn opiskelemaan kaiken kotona? Varmasti osa pystyykin, ehkäpä sallittakoon se heille. 

Toinen osajoukko (A unioni B != kaikki) opiskelijoista istuu kaikkien paskojen luennoitsijoidenkin tunneilla orjallisesti mallilukujärjestyksen mukaan. Nämä opiskelijat valmistuvat lopulta tavoiteajassa tai vähän yli, mutta mikä menee pieleen? Jo yläasteella tietty määrä koululaisista osaa priorisoida asiat tärkeysjärjestykseen. Tämä taito puuttuu yllättävän monelta opiskelun suhteen, priorisointi toimii lähinnä kaljan juonnin ja kaupassa käynnin välisessä tasapainoilussa, joka tietysti johtuu siitä että sosialistivaltiossa ei kaljaa myydä kuin rajattuina aikoina joten ostosreissut on pakko priorisoida ja aikatauluttaa. Ne priorisoivat opiskelijat siellä yläasteella monesti löytävät itsensä tietysti teknillisistä korkeakouluista, koska aina looginen ratkaisu peruskoulussa on hyljätä humanistien rakastamat aineet, ja käyttää rahkeet ja aika matematiikkaa, fysiikkaan ja kemiaan. Loogista, eikö?

Loput on sitten näitä työn ja koulun välillä tasapainoilevia ikuisuusopiskelijoita, joista joku aina vahingossa valmistuu kun kaikki soita-naapurille kortit on ensin käytetty ja pittäis elämässä lopulta päästä eteenpäin.

Tepon ongelma on jonkin sortin aikatauluongelman ja perfektionistin yhdistelmä. Koen moraalisesti suureksi ongelmaksi sen, etten voikkaan nykyisellä ajankäytöllä saada viitosta jokaisesta aineesta. Naapuriopiskelija, joka tavoittelee ykköstä, kysyy tässä kohtaa että miksi se on niin kova paikka? Eihän tähän ole mitään helppoa vastausta, mutta fakta lienee, että sellaiset eivät voi ymmärtää tätä asetelmaa, jotka eivät itse käyttäydy tai ajattele niin. Teppokin on siis pikkuhiljaa myymässä sieluaan lopullisesti kapitalismin alttarille, tarkoituksena on siis painaa mahdollisimman paljon rahaa opiskelun ohessa. 

Teppo uskoo vahvasti läsnäoloon ja sen hyötyyn. Väitän, että vain pieni vähemmistö korkeakouluopiskelijoista on oppimisprofiililtaan/tyypiltään sellaisia, joille lähiopetus ei tuottaisi selkeästi mitattavaa lisäarvoa. Mikäli ajattelet suorittavasi tutkintoa vain huvin tai urheilun vuoksi, ja jostain näistä ammennat syysi sille, että et ole läsnä, niin juuri mikään ei tätä nykysysteemissä estä. Minä haluaisin kuitenkin, että aloituspaikkoja karsitaan niin, että läsnäolevista opiskelijoista huomattavasti suurempi prosentti osallistuisi opetukseen ja opiskeluun suuremmalla panoksella. Ts. opiskelijaedut pois useimmilta, jotka eivät niitä antaitse ja loput istumaan sinne koulun penkille. 

Valtakunnan Pravda (hs) kertoi tänään, että tytöt eivät edelleenkään huoli tietotekniikkaa ammatikseen vaikka kuitenkin osaavat roikkua mirk-galleriassa ja youtubessa itseään esittelemässä varsin mallikkaasti. Monet tytöt jutun perusteella vierastavat näytön edessä tehtävää työtä, joka ei ole sosiaalista. Miksi ihmeessä nämä samaiset päätyvät sitten usein asiakaspalveluun, virastoihin ja ties mihin jossa istutaan tietokoneen ääressä päivästä toiseen, ja siinä tapauksessa työ koetaan jotenkin enemmän "sosiaaliseksi" mutta ei it-työksi. Melko usein valtakunnan mediat myös jaksavat kirjoittaa siitä, että juuri näistä töistä maksetaan melko huonoa palkkaa. Teppo suosittaa näille tytöille kansantaloustieteen peruskurssin kirjan lukemista, oppivat ymmärtämään MIKSI siitä työstä maksetaan huonosti.

Parasta antia teknologiateollisuuden haastattelussa oli kuitenkin tyttöjen toteamus, että ala SOVELTUU yhtä hyvin miehille ja naisille. Nämä 10-17 vuotiaat tytöt eivät ole vielä telaketjufeministien aivopesemiä sen suhteen, että naisten puute jollain aloilla tai palkkauskysymykset ovat vain ja vain ja ainoastaan pahojen kabinettiherrojen aikaansaamia asioita.

Teppo kannattaa mahdollisuuksien tasa-arvoa, kaikilla on sama vaatimustaso haettaessa opiskelemaan esimerkiksi tietotekniikkaa, siksi vastustankin korkeakoulujen aktiivista toimenpiteitä korjata sukupuolijakaumaa. Eivät naiset sen halukkaampia ole suosimaan miespuolisia hakijoita opettajakoulutukseen, vaan naisvaltaisilla aloila "pätevyys" ratkaisee. Tämä pätevyys ei tosin aina saa ratkaista, varsinkaan jos heikommassa asemassa (omista valinnoistaan johtuen) on nainen.
 

Otsikossa on kaksi propositiota ja yksi konnektiivi (T => F, predikaattilogiikkaa), josta tulee aina vastaukseksi F. 

Milloin mistäkin mieltään osoittavat ikuisuusopiskelijat jaksavat meuhkata akateemisesta vapaudesta. Useimmiten tuntuu kuitenkin, että omat vapaudet kelpaa mutta vastuut tahtoo unohtua. Myös vaatimukset, joita nämä vapauden perään haikailevat, ovat useimmiten aivan käsittämättömiä. Opiskelijat voisivat omaksua omakustanteisen vapauden, eivät muiden kustantamaa vapautta. Milloin osoitetaan mieltä opiskeluoikeuden rajaamisesta, milloin diskorahan puutteesta, milloin liian pienestä ateriatuesta. Muistanpa kerran humanistien osoittaneen mieltään sitäkin kohtaan ettei heille riitä 310 op tutkinto, kun työmarkkinoilla on kortisto täynnä jo 400op humanisteja, jotka eivät hekään löydä töitä itselleen. Kaunis ajatus kilpailla olemassa olevien työttömien maisterien kanssa siitä kuka on roikkunut vapauden parissa kauimmin?

Teppo toivoo, että jatkossa akateeminen vapaus olisi enemmän jotain tällaista:

- Saat vapaasti olla yliopistolla proffan kanssa eri mieltä, sinut heitetään korkeintaan naistutkimuksen tunneilta ulos, jos olet eri mieltä.

- Saat vapauden toimia parhaaksi katsomallasi tavalla yliopistolla, kunhan teet sen omilla rahoillasi tiettyjen rajojen puitteissa

- Saat säilyttää osittaisen vapauden valita opintojesi sisällön, kuitenkin hyväksyen kaikki isompien valtiososialistien puolestasi tekemät ratkaisut (mm. ruotsin kieli)

Teppo suosittaakin muunlaisten vapauksien perään haikaileville ammattikoulun metallilinjaa, siellä on melkoisen vapaat kahvitauot sun muut. Vaihtoehtoisesti Maanpuolustuskorkeakoulu käynee myös, siellä on asiat mallillaan, koska järjestelmä hoitaa! (Ps. sieltä voi päätyä oikeisiin töihinkin)

Teekkari eq matemaatikko. Sen lisäksi kaikki teekkarit kyllä alitajuntaisesti tietävät, että matemaatikot pyörittää tätä maailmaa. Mikäli olet kylteri ja luet tätä, niin ikävä totuus on, se mitä teille väitetään on ihan bullshittia.  Siinä missä insinööri kertoo arkkiviholisekseen teollisuudessa ekonomin, niin sama toistuu kun kysytään toiselta osapuolelta. No, ei mennä nyt siihen tarinaan, jätetään raha syrjään tästä kirjoituksesta. Tiettävästi kansantaloustieteessä opetetaan edelleen jottain marxilaista taloustiedettä, jonka pystyi keskiverto teini toteamaan jo järjettömäksi ajat sitten. Mutta mietinkin miksei teekkareille opeteta "Teknokratian perusteita" tai muita vastaavia puhtaan objektiivisia kursseja?

Tepon aikomus oli tässä avata tuntoja insinöörimatematiikka-kursseista, joita on nyt tullut ihmeteltyä. Murskaavan hieno asia teekkarimatematiikassa on vauhti, jolla kursseilla edetään. Kyllä siinä ihan mieltä lämmittää kun näkee sen tuskan, joka vieruskaverilla on. Kaikki alemmat koulu-asteet on hommaa menty näiden hitaampien tahdissa, nyt on suloisen koston aika tullut. Myötätuntoa on viikottain jaossa laskuharjoituksissa, jossa puolikaljut tutkijankammiosta revityt haamut tulevat kertomaan juttuja asenteella "Etteks te ny muka tajua tätä tai tienny tota", how cool is that.

Nyt pystyn ymmärtämään vasta täydellisesti mitä lukioaikainen pitkän matematiikan opettaja hoki tunnista toiseen: "Se on helppoa kun sen osaa" ja niinhän se on!

Kaikki teekkarit tietävät kuka oli Jenny McCarthy, mutta kuka oli John McCarthy ja mitä tulee alla olevien lausekkeiden vastauksiksi?

$ (/ 300 (sin (angtof "30")))

$ (sqrt (+ (* 300 300) (* 500 500))) 

Otsikossa on väite, jonka varmasti monet yliopistokeskuksissa opiskelevat tai opiskelleet pystyvät allekirjoittamaan. On ikävä tosiasia, että aikuisiällä jo toista tai ties miten monetta tutkintoa suorittavat ihmiset eivät enää ole kovin kiinnostuneita opiskelijakulttuurista. Tämä ongelma näkyy myös monella muulla sektorilla tämän kaltaisissa kouluissa. Näitä laitoksia on lähinnä yliopistokeskuksissa, joissa insinöörit täydentävät osaamistaan muutaman vuoden lisäkoulutuksella.

Toinen suuri ongelma on nimittäin ylioppilaskunta, tai oikeammin opiskelijayhdistys toiminnan ongelmat. Teppo ei näe tätä kuitenkaan ongelmana toisin kuin aktiivit näkevät, koska ylioppilaskunta-aktiiveista tulee liian usein poliittisia broilereita, jotka eivät muista oikein edes opiskelleensa kun joutuivat roikkumaan kokouksissa meuhkaamassa reilun kaupan banaanien puolesta. Siksi Teppo pitää äärimmäisen positiivisena, että opiskelijat voivat keskittyä opintoihinsa, ja reilun kaupan banaanit pysyvät kaupan hyllyllä. 

Onko se sitten ikävää, että teekkarikulttuuri ei elä täysillä yliopistokeskus paikkakunnilla? Kaipaako kaikki keskus-kaupungit tässä maassa Hervannan tyylistä elämää? Teppo on vahvasti sitä mieltä, että yliopistokeskuksen yhteisö voi toimia aidosti yhtä hyvin opiskelijaa tukevana vaikka hölmön näköiset tupsulakit pysyvät kaupan hyllyllä, ja nekin rahat juopotellaan ilman haalaria ja lakkia. Toisaalta sillä, että kaikki teekkarit on keskitetty Hervannan kaltaiseen sulatusuuniin, on varmasti puolensa, silloin nimittäin se kulttuuri on ja toivottavasti pysyy siellä pienessä piirissä. Näin normaalit ihmiset eivät useimmiten (pl. vappu ja jotkut muut pöljät poikkeuspäivät) edes tiedosta teekkarien olemassaoloa. 

Alkuperäiseen otsikkoon vielä palatakseni, who cares?